Miksi en aio lisääntyä?

Sterilisaation tarkoituksena on luonnollisestikin estää lisääntyminen. Lisääntymättömyyttä pitää usein selitellä, vaikka lähtökohdan pitäisi olla, että ensisijaisesti pitää perustella jonkin tekemistä kuin tekemättä jättämistä. Lasten tekeminen on kuitenkin normi, ja normista poikkeaminen pitää perustella.

Syyni ovat ekologiset: maailmassa on jo riittävästi lapsia. Liikaakin. Minun geeneissäni ei ole mitään niin erinomaista, että juuri niitä pitäisi jatkaa. Väestöräjähdys on akuutti ongelma, ja sitä se on etenkin korkean kulutuksen teollisuusmaissa. Väestönmäärä sinänsä ei ole ongelma, vaan väestön aiheuttama kulutus. Siksi uusi lapsi teollisuusmaassa on suurempi rasite kuin kehitysmaassa. Yhtä kaikki, molemmissa lapsia (ihmisiä) on liikaa.

En ole lapsivihamielinen. Minulla on kummipoika, jota tapaan säännöllisesti (nyt hieman harvemmin kuin aiemmin, koska hän muutti toiselle paikkakunnalle). Hän on nyt 2,5-vuotias. Periaatteessa en näe mahdottomana ajatuksena sitäkään, että hankkisin oman lapsen. Minulla vain ei ole mitään tarvetta tehdä sellaista itse. Maailma on täynnä kodittomia lapsia. Miksi lisätä kärsimystä, jos voi vähentää sitä? Tämä ei tarkoita, että välttämättä adoptoisin ketään. Maailmaa voi parantaa monella muullakin tavalla kuin lapsia kasvattamalla.

Lapsettomia syytetään usein itsekkäiksi. Uskon kyllä, että lapsen kasvattaminen vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa. Mutta se on itsehankittu rasite, ja useimmat vanhemmat kuuluvat pitävän sitä sen arvoisena. Mutta kumpi onkaan itsekkäämpää: jatkaa työllä ja vaivalla omia geenejään vai pyrkiä turvaamaan sitä, että maailma ylipäänsä säilyisi elinkelpoisena? Elämäänsä voi hankaloittaa monella muullakin tavalla kuin lapsia tekemällä, enkä varmasti ole valitsemassa helpointa tietä.