Miehen sterilisaatio

13.10.04

Lääkärin juttusilla

Kävin tänään omalääkärilläni terveyskeskuksessa. Kaikki meni asiallisesti ja sain lähetteen urologille sterilisaatiota varten. Oikeastaan olen aavistuksen pettynyt, sillä olin valmistautunut puolustamaan näkökulmiani tiukemmin. Pidän väittelemisestä ja argumentaatiosta. Mutta ehkä parempi kuitenkin näin.

Enin aika lääkäriltä meni asiaan liittyvien pykälien selvittämiseen. Miehen sterilisaatiota kun ei kuulemma usein haeta, ja silloin kun haetaan, kyseessä on yleensä yli 40-vuotias useamman lapsen isä. Tutkittuaan lääkäriromppunsa sisältöä lääkäri totesi, että ilmeisesti hänen pitää kirjoittaa minulle lääkärintodistus siitä, että olen yli 30-vuotias.

Seuraavaksi piti etsiä oikea lomake. Lääkäri ei ollut varma, käytetäänkö miehille ja naisille samaa lomaketta, mutta koska niitä ei löytynyt kuin yhdenlaisia, käytimme sitä. Edellisiä raskauksia koskevat kysymykset ohitimme ja hän myös päätteli, että tutkimus siitä olenko tällä hetkellä raskaana lienee tarpeeton.

Tietysti hän kyseli, miksi sterilisaatiota haluan. Kerroin perusteluksi näkemykseni väestötilanteesta. "Käsky lisääntyä ja täyttää maa ei sitten ilmeisesti koske sinua?" hän kysyi. Sanoin maan olevan jo täytetty. Hän kysyi olenko avoliitossa tai seurustelenko. Sanoin seurustelevani vakituisesti, mutta asuvani yksin.

Tyttöystäväni ikää lääkäri ei kysynyt. Olimme aiemmin tyttöystäväni kanssa miettineet, josko se voisi koitua esteeksi. Tyttöystäväni kun on vasta 23, ja ties kuinka moni on jo väittänyt "sen vauvakuumeen vielä tulevan". Kyse ei kuitenkaan ole haluamisesta, vaan periaatteesta. Ja jos hän joskus ehdottomasti omatekoisia lapsia alkaisi vaatimaan, niin ei tälle suhteelle olisi jatkomahdollisuuksia riippumatta siitä kykenisinkö minä niitä siittämään vai en.

Olin päättänyt, että valehtelemaan en tyttöystäväni ikää ryhdy, sillä 30-vuotiaana minulla on oikeus sterilisaatioon tyttöystäväni iästä riippumatta. Mutta se ei sitten noussut ongelmaksi. Lomakkeen kohta "syy, miksi puoliso ei ole osallistunut neuvontaan" ohitettiin, koska puolisoa minulla ei ole.

Lääkäri mainitsi, että vain 50 prosenttia sterilisaatioiden peruutuksista onnistuu ja toimenpidettä on siksi pidettävä lopullisena. Hän myös sanoi, että ehkä kadun päätöstä 40-vuotiaana. Näiden kysymysten ja toteamusten tarkoituksena on selvittää, että olen harkinnut asiaa ja haen sitä omasta vapaasta tahdostani, kuten lomakkeessa edellytetään. Potilaan empiminen olisi ilmeisesti voitu tulkita perusteeksi kieltävälle lausunolle.

Lain edellyttämä selvitys muista mahdollisuuksista estää raskaus ohitettiin nopeasti lääkärin toteamuksella, että "muitakin tapoja estää raskaus on olemassa." Hän kysyi myös, mitä ehkäisymenetelmää nykyisin käytän.

Lopuksi lääkäri mittasi verenpaineeni ja kuunteli sydäntäni. Yleiskuntoni todettiin hyväksi ja psyykkinen ja sosiaalinen tilani normaaliksi. En sitten tiedä, millä perusteella jälkimmäiset arvioitiin. Todennäköisesti ei vain ollut mitään syytä olettaa toisin.

Kysyin minne minun pitää saamani lähetteen kanssa mennä. Lääkäri sanoi, että urologille Marian sairaalaan. Tietysti voin mennä yksityisellekin puolelle, jos niin haluan. Suorittajalääkärin pitää vielä yhtyä lähettävän lääkärin lausuntoon, mutta tuskin hänkään voi muuta todeta kuin sen, että olen 30-vuotias.

2 Comments:

  • At 14/10/04 19:14, Blogger E.K. said…

    Tervehdys, Mister.
    Onnitteluni rohkeasta ja hyvin perustellusta päätöksestä sterilisaation suhteen.
    Tuttupiirissäni on useita naisia, joille on kyseinen toimenpide tehty, mutta vain yksi mies.
    Hänellä on kolme lasta ja ikääkin yli 30 ja lisäksi vielä aikuisiän diabetes, eli hänen kohdallaan ei muita perusteita toimenpiteelle tarvittu.

    Tämän miehen piti kuitenkin ennen sterilisaatiotaan antaa siemennestettään säilöön sairaalan spermapankkiin. Tämä sen vuoksi, jos mies haluaakin vielä joskus biologisen jälkeläisen.

    Tämä sperman säilöönotto onkin ainoa asia, mitä en koko proseduurissa oikein ymmärtänyt. Päätös kun oli kuitenkin vakaa, eikä mikään hetken mielijohde.

    Hyvää syksynjatkoa sinne.

     
  • At 20/10/04 15:29, Blogger Veloena said…

    Hmm, kiinnostavaa. Aikanaan aborttiin mennessäni minulta kyllä kyseltiin varsin tarkasti, mitä avopuoliso ja VANHEMPANI ajattelevat asiasta (olin pitkälle täysi-ikäinen)... toisaalta lääkäri kyllä silloinkin kertoi, ettei minun ole PAKKO vastata, jos en halua, koska avoliitto eroaa avioliitosta sen puolesta, että avioliitossa pitää kuunnella kummankin mielipide, ennen kuin abortti tehdään, avoliitossa sen sijaan päätös on naisen.
    (Tässä syy, miksen suostu menemään naimisiin, ennen kuin jompi kumpi on steriloitu. Eihän miehestä ikinä voi mennä takuuseen, jos se vaikka saa jonkin sätkyn sen suhteen, että haluaakin vauvan, ja itse ei. Aika paska tilanne, noin hypoteettisesti ajatellen. Pitääkö siinä erota, jos haluaa abortin, ja toinen ei? Kai se ero siinä kyllä muutenkin tulisi, luulen.)
    Uhh, lisääntykää ja täyttäkää maa, kaikkea sitä kuuleekin! Eivät ilmeisesti sentään sinua pelotelleet mielenterveysongelmilla? Abortin kanssa niitä puitiin läpi pitkään. Ajatus juoksi vähän siihen malliin, että jos niitä ei vielä ole (vaikka onkin huolestuttavaa, että nainen ei halua lasta vakisuhteessa, jossa kaikki on ok), niin niitä tod.näk. tulee abortin jälkeen. Ja että harkitsehan nyt tyttö hyvä, haluatko niitä.
    Oh boy, ja silti päätös on ollut elämäni paras ja helpotus suurin, jonka olen kokenut. En ole koskaan ollut niin onnellinen ja kevyt, riehakas ja pomppiva kuin abortin jälkeen, kamalan tulevaisuudenkuvan kadottua aiheettomana...
    Hmm. Tämä blogi lisää varmuuttani siitä, että miehen on parempi hakea sterilisaatiota kuin naisen. Miehille ei ole samanlaista yleistä sukupuolispesifiä oletussuhtautumista lastenhankintaan kuin naisille.

     

Lähetä kommentti

<< Home