Miehen sterilisaatio

Tervetuloa

2009-05-06T12:21:00.017+03:00

Tervetuloa Miehen sterilisaatio -blogiin, jossa minä, nyt jo vähän yli kolmekymppinen mies, kerron vasektomiastani. Operaatio tehtiin syksyllä 2005 ja kaikki on sen jälkeen mennyt hyvin.

Tämä blogi ei enää päivity. Olet kuitenkin tervetullut lukemaan ja kommentoimaan kirjoituksiani. Blogissa julkaistut kirjoitukset löydät kätevimmin sisällysluettelosta, joka on blogin oikeassa sivupalkissa.

Tietosuojakäytäntö: Google pyysi kertomaan, että se käyttää ns. DART-evästettä tässäkin blogissa julkaistavien AdSense for Content -mainosten yhteydessä. Käyttäjän selaimeen voidaan lisätä eväste, kun tämä vierailee kyseisiä mainoksia julkaisevassa blogissa.

Google ja evästettä hallinnoiva DoubleClick voivat käyttää käynneistäsi tässä ja muissa verkkosivustoissa saatuja tietoja voidakseen näyttää sinua kiinnostavia mainoksia. Yksilöiviä tietoja, kuten nimeä, osoitetta, sähköpostiosoitetta tai puhelinnumeroa, ei kuitenkaan käytetä.

Voit halutessasi poistaa evästeen käytöstä tai lukea aiheesta enemmän Googlen omilta sivuilta.

(kuva suurempana)

Kolme vuotta steriilinä

2008-11-19T01:00:00.003+02:00

Vasektomialeikkauksestani on nyt kulunut jo vähän yli kolme vuotta. Mitään komplikaatioita ei ole esiintynyt, ja niin seksuaaliset halut kuin kyvytkin ovat ennallaan. Uskallan siis suositella vasektomiaa ehkäisymenetelmänä niille, jotka ovat varmoja, etteivät lapsia halua. Toki en voi taata, että operaatio kaikilla sujuu yhtä mutkattomasti kuin minulla.

Tyttöystävästä on tässä välillä tullut vaimo, eikä hänkään ole toimenpiteestä valittanut. Tyytyväinen vain on, kun ei tarvitse enää itse käyttää mitään ehkäisyä. Lapsikuumekaan ei ole päässyt iskemään, vaikka suhteellisen otolliset vuodet siihen kai ovat meneillään. Minä olen siis tällä hetkellä 34-vuotias ja vaimoni 27.

Tämä blogi pysynee varsin hiljaisena jatkossakin. Lupaan kyllä kertoa, jos vasektomia pettää tai joitakin komplikaatioita esiintyy, mutta kaikki hyvin -raportteja tuskin on syytä tänne ainakaan kovin usein laittaa. Ehkä tulen muutaman vuoden päästä taas kertomaan, että olen edelleen hengissä (ainakin toivon olevani).

Tein tuonne blogin oikeaan sivupalkkiin sisällysluettelon, jossa on linkit kaikkiin tässä blogissa julkaisemiini reiluun pariinkymmeneen kirjoitukseen. Niiden kautta voi prosessin kulkuun tutustua, jos aihe kiinnostaa. Suurin osa merkinnöistä on päiväkirjamaista raportointia, mutta välillä pohdin myös syitä valintaani, kommentoin saamiani kommentteja ja kirjoitan sterilisaatioaiheisista uutisista ja www-sivuista.

Blogi pysyy täällä arkistoituna - ainakin, mikäli se on minusta kiinni. Kommentoinnin saatan jossain vaiheessa sulkea, jottei tarvitse vahtia roskaviestejä, mutta ainakin jonkin aikaa sekin on vielä käytössä.

Yhdistystoimintaa lapsettomille

2008-01-08T20:03:00.000+02:00

Suomi on täynnä mitä erilaisimpia yhdistyksiä, enkä ihmettelisi, vaikka sellainen olisi vapaaehtoisesti lapsettomillekin. Jos ei vielä ole, niin edelliseen kirjoitukseeni kommentin jättänyt nimimerkki Cyrill haluaisi sellaisen perustaa:

"Hei, hyvät ystävät. Ehdotan teille vapaaehtoisesti lapsettomien yhdistyksen perustamista (siis vapaaehtoisesti lapsettomat ry) Meitä kuitenkin on riittävästi koko Suomessa. Itse toimin myös vastaavassa yhteisössä Venäjällä. Mitä mieltä olette? Jos olette kiinnostuneita, niin ottakaa minuun yhteyttä."

Cyrillin sähköpostiosoite löytyy hänen profiilisivultaan.

Itse tuskin lähden tähän yhdistystoimintaan mukaan. Olen jo muutenkin aktiivinen turhankin monessa paikassa. Mutta kyllä tähän maahan yksi yhdistys mahtuu vapaaehtoisesti lapsettomillekin, joten mukaan vain kiinnostuneet.

Googlasin "vapaaehtoisesti lapsettomat" ja en löytänyt sillä mitään olemassaolevaa yhdistystä, mutta sen sijaan kylläkin aihetta käsittelevän ryhmäblogin, jonka olemassaoloa en ole aiemmin huomannut. Pitääpä käydä joskus lukemassa sinne kirjoitettuja juttuja.

Ylioppilaslehden juttu

2007-03-27T14:53:00.000+03:00

Ylioppilaslehti julkaisi uusimmassa numerossaan (5/2007) artikkelin vasektomiasta. Minua haastatellaan siinä salanimellä Jarno. Jutussa on ihan mielenkiintoista tietoa esimerkiksi miesten ja naisten sterilointien määrästä ja niiden kehittymisestä.

Omassa tarinassani ei ole paljon sellaista, mitä en olisi kirjoittanut jo tässä blogissakin. Toimittaja kaivoi esiin vähän enemmän erilaisia tuntemuksia, kuin mitä olen tänne tullut kirjoittaneeksi. Hyvä tiivistelmä se kuitenkin on käymästäni prosessista niille lukijoille, jotka eivät koko blogia jaksa kahlata läpi.

Kaikki hauskat kohdat eivät juttuun mahtuneet. Toimittaja esimerkiksi kysyi osaisinko arvailla syytä siihen, miksi blogiani ovat kommentoineet niin paljon juuri naiset. En ollut tällaiseen kiinnittänyt itse huomiota, mutta arvelin, että varmaan se on tämä kiva vaaleanpunainen leiska...

Joka tapauksessa, toivottavasti lehtijutun myötä sterilisaatio tulee enemmän esille ja yhä useampi nuori mies, joka ei lapsia aio hankkia, päätyy sen tekemään. Se on varsin yksinkertainen ja luotettava ehkäisytapa niille, jotka tietävät mitä haluavat (tai mitä eivät halua).

Sterilisaatiotarina

2007-03-02T16:03:00.000+02:00

Best of Craiglist -sivuilla on tarina. Vasektomian teettänyt mies kertoo siinä, kuinka hänen myöhempi asiasta tietämätön naisystävänsä yritti huijata häntä vieraan lapsen isäksi väittämällä kondomin pettäneen.

En tiedä, onko tarina tosi vai keksitty, ja voidaan tietysti kysyä, oliko mies turhankin ilkeä kyseiselle naiselle (vaikka nainen tämän tarinan todellinen ilkimys on). Tosiasia kuitenkin on, että isyyshuijauksiakin tapahtuu. Tarinan opetus siis on, että jos olet mies ja et halua lapsia, niin hanki vasektomia. Jos haluat pitää mahdollisuuden hankkia lapsia myöhemmin, jätä spermaasi varastoon pakastettavaksi.

Linkki tarinaan löytyi Ihmissuhteet-blogista.

Vuosi leikkauksesta

2006-11-09T23:52:00.000+02:00

Tänään torstaina tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun minut steriloitiin. Eikä kaduta. Leikkauksen jälkeen oli lyhyt toipilasjakso, mutta sen jälkeen mikään elämässä ei ole muuttunut. Tyttöystäväni elämään tämä on vaikuttanut enemmän, koska hän on voinut luopua ehkäisystä (ja on siitä iloinen). Ja vaikuttaahan se itseenkin, ettei tarvitse enää olla huolissaan ehkäisyn toimimisesta - sterilisaation pettäminen kun on sen verran harvinaista.

Kun vasta odotin sterilisaatioon pääsyä, minua peloteltiin mahdollisilla sivuvaikutuksilla. Halut menisivät tai seksi ei enää tuntuisi miltään. Tai ehkä pelottelu on turhan vahva sana, sillä vilpittömin mielin niitä neuvoja varmaan annettiin. Mutta uhkat eivät ole realisoituneet. Sukupuolielämä on ennallaan eikä tyttöystäväkään ole tullut raskaaksi.

Jos siis olet mies ja harkitset sterilisaatiota, niin uskallan suositella.

Tyttöystävän haastattelu

2006-10-15T22:56:00.000+03:00

Lupasin taannoin haastatella tyttöystävääni. Aikaa ehti hieman vierähtää, mutta nyt se tuli tehtyä.

Kumman idea sterilointi oli?

En oikein kyllä muista. Muistan vaan sen, että hyvin alkuvaiheessa suhdetta kysyit minulta, että haluanko lapsia. Tietämättä sinun ajatuksistasi sanoin, että minusta täällä on jo liikaa porukkaa eikä minulla ole halua siihen suuntaan.

Mitä mieltä olet blogista?

Olen yllättynyt siitä, että et ole omaan tyyliisi provosoinut ihmisiä.

Mitä mieltä olet blogin saamista kommenteista?

Yllättävän asiallista, odotin pahempaa. Lähinnä voin joillekin epäilijöille sanoa, että eihän kyseessä olisi eettinen valinta, jos sitä ei olisi valmis tekemään loppuiäkseen siitä huolimatta, että voi tulla kaikenlaisia mielihaluja matkan varrella ja että siitä voi joutua jossain vaiheessa kärsimäänkin.

Eikö sitten pelota, että vauvakuume joskus iskee?

Tottakai se vähän hirvittää. Olisi varmasti hirvittävän raskasta, jos ehdottomasti haluaisi lapsia, mutta ei voisi niitä saada. On kuitenkin eri asia olla perustellusti ja päättämällä päättänyt jotakin ja sitten selvitä omien ristiriitaisten tarpeiden välillä.

Onko jo ollut ristiriiitaisia tuntemuksia?

Ei ole ollut. Todennäköisyys on tietysti sen puolella, että jossain vaiheessa tulee sen suhteen rankka vaihe.

Onko seksielämä pysynyt ennallaan?

Kyllä se onpi.

Oliko kiva lopettaa oma ehkäisy?

No jaa. Ihan mielenkiintoista, nähdä minkä verran hormonaalinen ehkäisy on minulla vaikuttanut mielentiloihin ja kehoon. Vähemmän sillä on ollut vaikutuksia ainakin minun kohdallani kuin mitä monesti pelotellaan. Nyt sen loputtua huomaa, että seksuaaliset halut ovat kasvaneet hieman, mutta eivät häiritsevästi. Se nyt voi olla ihan sitäkin, että naisella halut ylipäänsä tapaavat lisääntyä keskimäärin noin 35 ikävuoteen asti.

Kuinka tällainen sopii uskonnolliseen vakaumukseesi?

Sisäistä keskustelua asiasta olen joutunut käymään. Mutta kuten eräs ihan fiksu mies kerran totesi, niin "Maa on jo täytetty." Olen tästä kuitenkin tilivelvollinen vain yläkertaan päin.

Voisitko harkita lapsen adoptoimista?

Kyllä, mutta sitä asiaa parempi katsoa joskus kymmenen vuoden päästä. Adoptioon tulevilla lapsilla voi olla todella rankka tausta ja paljon ongelmia, enkä tiedä, olenko niin vahva, että voisin lähteä sellaisesta lapsesta huolehtimaan.

Oletko sitten sitä mieltä, että biologisesta jälkeläisestä olisi vähemmän huolta?

Ei näillä geeneillä...

Todennäköisyyksistähän tässä vain puhutaan, mutta biologisesta lapsestaan tietäisi suht' varmasti, ettei sitä ole hakattu tai pahasti laiminlyöty.

Adoptio tuntuu riskialttiilta. Täytyy kuitenkin myöntää, että ei se nyt niin kauheasti ole mielessä pyörinyt. Voisin joka tapauksessa kuvitella eläväni ihan hyvin ilman lapsia.

Oletko harkinnut itsesi steriloimista?

Olen joskus puolitosissani miettinyt, olisiko se varmuuden vuoksi parasta, niin ei tulisi vauvakuumeen iskiessä kiusausta vaihtaa miestä. Mutta katsotaan sitä siinä vaiheessa, kun voin ikäni puolesta saada sterilisaation.

Mitä haluaisit sanoa sterilisaatiota harkitseville miehille tai naisille?

Korkeintaan sen voisin sanoa, että ei pidä mennä mukaan siihen, että välttämättömyyksistä tai omista puutteista tehdään hyve. Pitää olla älyllisesti rehellinen. Jos on sitä mieltä, että näissä väestönkasvun olosuhteissa on jollain lailla ongelmallista itse lisääntyä, mutta siitä huolimatta tekee lapsia, niin sen takia ei pidä ryhtyä näkemään lasten tekemistä eettisesti ongelmattomana asiana. Omaa eettistä periaatettaan ei pidä ruveta kieltämään, vaikka jostain syystä päätyisikin toimimaan sitä vastaan.

Sterilisaation hankkimiseen sinänsä en ota kantaa. En lähtisi kenellekään sanomaan, että tee tai älä tee.

Haluatko kysyä jotain minulta?

Hmmm... [myhäilee ilkeän näköisesti] Pidätkö suomalaisuuden säilyttämistä maan päällä jonakin arvona sinänsä?

On se arvo. Tärkeämpää tosin on, että savolaisuus säilyy. En kuitenkaan näe suomalaisuuden (tai savolaisuuden) olevan uhattuna. Suomalaisia on kuutisen miljoonaa (kun ulkomailla asuvat lasketaan mukaan) eikä meitä ole koskaan ollut näin paljon. Ja siitä aimo osa on savolaisten ansiota. Mielestäni miljoonaluokan kansakunnilla ei ole mitään hätää.

Kiitokset haastattelusta.

Kiitos itsellesi.

Uusi ehkäisymenetelmä?

2006-06-17T11:51:00.000+03:00

Lisäkivesten geenitutkimuksella on kuulemma päästy lähemmäksi uutta miehille suunnattua ehkäisymenetelmää. Aihetta on väitöskirjassaan tutkinut LL Jenni Jalkanen.

Turun yliopiston tiedotteessa sanotaan, että nykyisin miehille suunnattujen ehkäisymenetelmien valikoima on puutteellinen, sillä tarjolla on vain kondomi tai sterilisaatio. Hormonaalinen ehkäisy on työn alla. Lisäkiveksessä tapahtuvaan siittiöiden kypsentymiseen vaikuttamalla voitaisiin kuitenkin kehittää uusi ehkäisymenetelmä, jossa siittiöiden tuotanto ja hormonitoiminta pysyisivät normaaleina, mutta siittiöt olisivat kyvyttömiä hedelmöittämään munasolun. Oletettavasti ehkäisyteho alkaisi ja loppuisi suhteellisen nopeasti, ja sivuvaikutustenkin oletetaan olevan vähäisiä.

Ohessa vielä lainaus tiedotteesta, jossa kerrotaan tarkemmin, mistä ehkäisymenetelmässä ja Jalkasen tutkimuksessa on kysymys:

Jalkasen tutkimuksessa löydettiin 13 uutta geeniä, jotka ilmentyvät yksinomaan hiiren lisäkiveksessä. Kuudelle näistä geeneistä löysimme vastingeenin ihmisen lisäkiveksestä. Geenien ja niiden tuottamien proteiinien rakenteen perusteella pystyimme päättelemään geenien oletettavan tehtävän lisäkiveksessä. Yksi geeneistä, Crisp4, kiinnittyy mahdollisesti siittiön pintaan lisäkiveksen tiehyessä ja osallistuu siittiön sulautumiseen munasoluun. Kuusi geeneistä on proteaasi-inhibiittoreita, joiden oletetaan osallistuvan siittiön pintaproteiinien muokkaamiseen ja siten siittiön kypsymiseen. Lisäksi löydettiin mm. lisäkiveksen puolustusjärjestelmään osallistuvia geenejä, joiden tehtävänä on suojella siittiöitä tulehduksilta.

Minä en tuosta paljon ymmärtänyt. Enhän ole aiemmin edes tiennyt, että joitain lisäkiveksiä edes on olemassa.

Itseäni ei kuitenkaan harmita, että tuollainen menetelmä on mahdollisesti tulossa. Sterilisaatio sopii minulle oikein hyvin, koska tarvetta hedelmällisyyden palauttamiseen tulevaisuudessa ei ole.

Steriili

2006-03-06T18:25:00.000+02:00

Kävin viime viikon tiistaina viemässä näytteen Mariaan ja tänään sain soittamalla tulokset. Näyte oli negatiivinen, mikä kysyttäessä tarkoitti, ettei sen enempää eläviä kuin kuolleitakaan siittiöitä löytynyt näytteestä. Sterilisaatio on siis astunut voimaan.

Puhelimeen vastannut henkilö lupasi myös lähettää jonkinlaisen kirjallisen selvityksen asiasta kirjeitse.

Lääkärikielinen selostus

2005-11-28T01:20:00.000+02:00

HUS lähetti kirjeen, jossa selostettiin tehdyn toimenpiteen sisältö lääkärikielellä. Ohessa sen sisältö:

Tulosyy: Potilas tulee vasektomiaan Pursimiehenkadun terveysasemalta [lääkärin nimi poistettu] lähetteellä.

Täyttänyt ST1-lomakkeen, haluaa vasektomian. Ei kontraindikaatiota.

Toimenpide: KFD46 Vasectomia l.a.

Tekijät: [nimi poistettu], pp

Palpoidaan ensin vasemman skrotumpuoliskon vas deferens. Pinnalle puudute ja otetaan vas koukkupihdillä esiin. Irrotetaan se kalvoistaan ja katkaistaan noin 1cm matka patologille näytteeksi. Päät poltetaan, ligeerataan. Toinen pää U:lle. Hemostaasi hyvä, suljetaan subkutis yhdessä kerroksessa, iholle kaksi sulavaa knoppia. Identtinen toimenpide oikealle.

Saanut jälkihoito-ohjeet.

Diagnoosi: Z30.1 Pro sterilisationem

Viikko leikkauksesta

2005-11-17T05:08:00.000+02:00

Viikko on nyt kulunut eikä suurempia ongelmia ole ollut. Kivespussit olivat suurimman osan viikosta jonkin verran turvoksissa ja arat, mutta eivät sentään tulleet mustiksi. Nyt niiden tila on palautunut jota kuinkin normaaliksi.

Leikkaushaavoista oikeanpuoleinen, joka on peniksen tyvessä, on parantunut hyvin. Vasemmanpuoleinen, joka on kivespussin taitteessa, on parantunut hitaammin. Etenkin kumartuessa ja kyykistellessä välillä tuntuu, kuin se repeäisi. Mitenkään pahasti sekään ei kuitenkaan vihoittele, ja suunta on selvästi parempaan päin.

Seksuaaliset himot olivat viikon verran melko olemattomia, mikä varmaankin johtui siitä, että paikat olivat kipeinä. Pysyväksi tuo tuskin jää, nyt alkaa olla tilanne niidenkin suhteen jo normaali.

Seuraan tilannetta ja raportoin taas tänne, jos aihetta löytyy.

Nips, naps ja solmuun

2005-11-10T00:05:00.000+02:00

Sterilisaatioleikkaus on nyt lopultakin tehty. Kävin Marian sairaalassa urologian poliklinikalla eilen iltapäivällä. Ensin sairaanhoitaja tarkasti henkilöllisyyden ja varmisti vielä, että varmasti haluan sterilisaation ja ymmärrän ratkaisun pysyvyyden. Tämän jälkeen riisuuduin ha kävin selälleni operointipöydälle. Sairaanhoitajat desinfioivat leikkausalueen ympäristön ja huuhtelivat sitä lämpimällä vedellä. Veden piti olla varsin lämmintä, koska kylmänä siemenjohtimia on hankalampi paikallistaa (tai jotain sinne päin).

Urologi tuli paikalle pesun jälkeen. Hän varmisti vielä uudestaan, että ymmärrän mistä on kyse. Sen jälkeen hän alkoi tunnustella kivespusseja ilmeisesti löytääkseen johtimet. Tunnustelu oli varsin kovakouraista, teki vähän kipeääkin. Ei tosin vaikuttanut siltä, että kovakouraisuus olisi ollut tarkoituksetonta - luultavasti siemenjohdinten paikallistaminen sitä edellytti. Sen jälkeen kivespussien alapinnalta ajeltiin karvat ja operointialue peitettiin suojapeitteellä, jotten näkisi mitä siellä tapahtuu.

Puudutuspiikki teki jonkin verran kipeää, ja sen jälkeen nivusiin levisi epämiellyttävä kouristusmainen tunne. Voihkaisin pari kertaa, mutta vakuutin hoitajille, ettei kipu ole mitenkään ylitsepääsemätöntä. Eikä se ollutkaan, mutta teki hyvää vähän voihkaista. Ainoan kerran kun vihlaisi pahemmin, oli kun ensimmäisen kerran poltettiin johtimen päätä. Säpsähdykseni ja voihkaisuni jälkeen urologi sanoi lisäävänsä puudutusainetta ja varmaan tekikin niin - en tosin tuntenut sitä. Seuraavat kolme polttamista hieman nipistivät, mutta eivät samalla tavalla sattuneet.

Juuri kun luulin kaiken jo olevan ohi urologi sanoi, että nyt operoidaan toinen puoli. Uusi puudutuspiikki ja sama kouristuksenomainen tunne, nyt kuitenkin huomattavasti lievempänä. Johdinten polttamiset eivät tällä kertaa edes nipistäneet, vaikka poltot tunsikin.

Jonkin verran kivuliaampi operaatio oli kuin mitä olin etukäteen kuvitellut. Mutta kyllä mies sen kestää (enkä itse asiassa epäile, etteikö nainenkin vastaavaa kipua kestäisi).

Jatko-ohjeet sain sekä paperilla että suullisesti. Seuraavana aamuna siteet voi poistaa ja käydä suihkussa. Kolmeen päivään ei saa harrastaa liikuntaa eikä ponnistella. Saunominen ja uiminen ovat kiellettyjä viikosta kymmeneen päivään riippuen haavojen paranemisesta. On käytettävä pieniä ja tiukkoja alushousuja, jotka tukevat kiveksiä.

Kivekset saattavat turvota ja niihin voi tulla mustelmia, mutta siitä ei pidä huolestua. Ei, vaikka pussit muuttuisivat täysin mustiksi. Vasta jos haava-alueelle tulee punotusta, kuumotusta tai märkäeritystä, on otettava yhteyttä Meilahden sairaalan päivystyspoliklinikalle.

Spermanäyte pitää paperiohjeen mukaan toimittaa laboratorioon 25 siemensyöksyn jälkeen, mutta sairaanhoitaja kehotti odottamaan 30:ttä. Jos siittiöitä ei siemennesteestä löydy, on sterilisaatio onnistunut. Jos eläviä tai kuolleita siittiöitä havaitaan, on uusi näyte annettava kymmenen siemensyöksyn jälkeen.

Nyt olo on oikein hyvä. Kiveksissä tuntuu pientä jomotusta, mutta ei mitään muuta. En ole tutkinut kivespussien väriä, katsotaan sitten aamulla suihkun jälkeen. Ja siihen asti otetaan rauhallisesti.

Huomenna

2005-11-08T14:19:00.000+02:00

Huomenna se sitten lopultakin tapahtuu. Ei oikeastaan jännitä. Sitä on jo lukenut aiheesta niin paljon ja ehtinyt yli vuoden totutella ajatukseen. Se on kuitenkin niin pieni operaatio ja sivuvaikutukset harvinaisia, että ei sitä kannata jännittää.

Joillekin tutuille olen tästä kertonut. Yleisimmät kommentit ovat, että entä jos itse tai tyttöystävä vaihtaa mieltä. Mutta ei tässä mielipiteestä ole kysymys vaan periaatteesta. Maailmassa nyt vain on liikaa lapsia. Sama juttu tyttöystävällä. Jos mieli muuttuisi, niin ei siinä sitten enää olisi perusteita suhteen jatkamiselle.

Entä jos joskus on uusi tyttöystävä, joka haluaisi lapsia? Sehän olisi oikein oiva tilanne. Voisi kovasti yrittää ja ihmetellä, että onpa se kumma, kun ei lasta tule... Sehän olisi suoranainen ekoteko: jonkun muun kanssa sama henkilö todennäköisesti tekisi lapsen. Lopulta, jos lapsen hankkiminen olisi välttämätöntä, voisi alkaa ehdotella adoptiota (ja sehän on muutenkin vaihtoehtona, jos joskus lapsen haluaa hankkia).

Huomiseen.

Nyt se kirje sitten tuli

2005-09-22T10:42:00.000+03:00

Arvoisa potilas,
Olette ollut jonossa Marian sairaalan toimenpideklinikalle sterilisaatioleikkaukseen, joka tullaan tekemään poikkeusjärjestelyin iltavastaanottona.

Kauan se kesti, mutta nyt minulla on aika marraskuulle. Koko asia on päässyt välillä lähes unohtumaan, mutta nyt alkoi jo vähän jännittää.

Kysyin tyttöystävältäni, haluaisiko hän kirjoittaa tänne jotain omasta näkökulmastaan. Hän ei halua kirjoittaa itse, mutta suostui haastatteluun. Teen haastattelun vähän myöhemmin ja julkaisen täällä. Jos teillä on kysymyksiä, joihin haluaisitte vastauksia, niin kirjoittakaa niitä tämän merkinnän kommentteihin.

Edelleenkään ei mitään uutta

2005-09-03T12:53:00.000+03:00

Mariasta ei ole otettu yhteyttä. Tuntuu jotenkin hölmöltä soitella sinne, kun sieltä joka kerta sanotaan, että he kyllä ottavat yhteyttä minuun päin. Mutta eivätpä ole ottaneet. Varmaan seuraavaksi sanovat, että lähete on vanhentunut tms. Onhan tilanteenikin tietysti muuttunut: viime syksynä lääkärin piti kirjoittaa minulle todistus siitä, että olen 30. Nyt pitää varmaan todeta, että olenkin jo 31.

Projekti täyttää kohta vuoden. Luulin, että tämä olisi onnistunut muutamassa kuukaudessa, mutta ei se niin yksinkertaista näyttänyt olevan.

Moni näyttää kommentoineenkin tänne. Pahoittelen, ei ole tullut vastattua. Koko blogin olemassaolo on päässyt unohtumaan.

Soittelen ensi viikolla Mariaan ja lähettelen postia osoitteensa lokin kommentteihin jättäneille. Jos sitä vaikka saisi asian pitkästä aikaa etenemään.

Tiedeuutisia: Sterilointi saattaa lisätä eturauhasen syöpäriskiä. Onneksi siitä selviää popsimalla hedelmiä ja vihanneksia.

Pitää vielä odotella

2005-02-18T12:53:00.000+02:00

Soitin tänään Marian sairaalan neuvontaan kysyäkseni, mitä lähetteelleni kuuluu. Neuvonnasta minut yhdistettiin potilastoimistoon ja sieltä pyydettiin soittamaan ajanvaraukseen (puh. 47163207).

Ajanvarauksessa minulle kerrottiin, että syksyn aikana ei vasektomialeikkauksia olla tehty ollenkaan ja kaikki lähetteet seisovat pöydällä. En tullut kysyneeksi syytä, miksi niitä ei tehdä. Nyt kuitenkin ovat aikeissa ryhtyä niitä taas tekemään ja katsovat, missä järjestyksessä potilaita ottavat. Sieltä päin kuulemma otetaan sitten yhteyttä. Jos siellä jonkinlaista priorisointilistaa tehdään, niin lienen terveenä kolmikymppisenä sen hännillä. Eipä sen puoleen, että tämä nyt mikään erityisen kiireinen operaatio olisikaan. Mutta olisi kiva saada asia etenemään.

Jäädään siis odottelemaan. Päivittelen blogia taas kun Mariasta kuuluu jotain.

Läppäristerilisaatio

2005-01-15T07:33:00.000+02:00

Vaikka blogin päivittäminen onkin jäänyt reiluksi pariksi kuukaudeksi tuohon sivuvaikutuksia käsittelevään kirjoitukseen, niin ei projektia ole kesken jätetty. Marian sairaalasta ei ole kuulunut mitään lähetteen tiimoilta, joten pitänee itse ottaa yhteyttä sinne päin. Olisi kyllä hyvä, jos jossain sairaalan sivuilla olisi selkeät ohjeet siitä, miten lähetteiden kanssa toimitaan. Tällaiselle terveyspalveluita harvakseltaan käyttävälle henkilölle kun se on kaikkea muuta paitsi itsestäänselvää.

Tai ehkä minun ei tarvitsekaan mennä koko toimeenpiteeseen, kun tulin hankkineeksi kannettavan tietokoneen. Ehkä läppärimenetelmä ei kuitenkaan ole riittävän varma, jotta sen varaan uskaltaisi tätä jättää...

Mahdollisista sivuvaikutuksista

2004-11-25T20:03:00.000+02:00

Olen aika avoimesti kertonut tutuilleni sterilisaatioprosessistani. Tässä blogissa en nimeäni mainitse, koska sukulaisille en asiaa halua mainostaa. Avoimuudesta on ollut hyötyäkin: kun sana leviää, tietävät jotkut kertoa tuttavistaan, jotka ovat prosessin jo läpikäyneet.

Yksi ystäväni pyysi muutama päivä sitten minua vielä harkitsemaan asiaa. Hän kertoi ystävästään, jonka seksielämästä oli kadonnut ilo leikkauksen jälkeen. Orgasmi ei enää tuntunut miltään eikä seksi kiinnostanut. Kovin yleistä tuollainen ei liene, sillä tähän mennessä jotakuinkin kaikilla löytämilläni vasektomiasivuilla on väitetty, ettei leikkaus vaikuta seksielämään.

Päätin kuitenkin selvittää asiaa ja laajensin hakua englanninkielisiin sivuihin (tähän asti olin tyytynyt suomalaisiin). Planned Parenthood -sivuston osiossa All About Vasectomy kerrotaan, että joissakin tapauksissa sterilisaatio saattaa heikentää miehen haluja ja jopa aiheuttaa erektiovaikeuksia. Useammin halut ennemminkin lisääntyvät, kun ei tarvitse olla huolissaan raskauden mahdollisuudesta. Yleensä leikkaus ei kuitenkaan vaikuta seksuaaliseen halukkuuteen millään tavalla. Mutta pieni riski on otettava.

Löysin myös sivuston DontFixIt.org, jossa käsiteltiin vasektomian jälkeisiä kipuja ja sitä, kuinka yksinkertainen operaatio voi mennä täysin pieleen. Siellä annettiin ymmärtää, että jälkivaikutuksia olisi huomattavasti enemmän kuin mitä yleensä sanotaan. Ainakin sivuston ylläpitällä Kevin Hauberilla niitä oli ollut. En tiedä, haluaako hän liioitella saadakseen aiheesta kirjoittamaansa kirjaa myydyksi, mutta tuskin hänen tarinansa perätönkään on.

Sivustolla My-Vasectomy.com kaveri nimeltään Ian kertoo omasta leikkauksestaan. Leikkauksen eri vaiheet on esitetty valokuvin, joten ei kannata katsoa, jos saa sellaisesta vatsanväänteitä. Komplikaatioista hän ei maininnut.

Pari laajempaa vasektomiasivustoa jäi vielä tarkemmin tutkimatta, mutta palaan niihin myöhemmin. Tässä kuitenkin jo linkit: Vasectomy-Information.com ja Vasectomy.com.

Lähetteen toimittaminen

2004-11-10T15:58:00.000+02:00

Sain tänään lähetteen toimitettua sairaalaan. Kovin monimutkaista se ei ollut, mutta ei aivan niin yksinkertaista kuin olisin kuvitellut. Ei ollut täysin itsestäänselvää, mihin se lähete piti viedä.

Aloitin HUS:n kotisivuilta, joiden alta löytyi Marian sairaalan sivu. Etsin sekä potilasoppaasta että urologian klinikan sivuilta tietoa, miten lähete sairaalaan toimitetaan. En tietoa löytänyt. Onneksi sentään oli puhelinnumero neuvontaan. Sieltä vastattiin nopeasti ja kerrottiin, että lähetteen voi tuoda E-portaassa sijaitsevaan lähetetoimistoon tai lähettää postitse.

Kiertelin sairaalan ympärillä etsien E-porrasta. Kysyin ensiapupoliklinikan ovella seisovalta hoitajan näköiseltä naiselta, josko hän osaisi neuvoa. Neuvoi kysymään sisältä, ja sieltä ohjattiin punaista viivaa seuraten potilasvastaanottoon. Sieltä seurasin vihreää viivaa pitkin lähetetoimistoon, jonka ovi olisi siis ollut sisäpihan puolella.

Lähetetoimiston odotushuoneessa oli lappu, jossa kehoitettiin istumaan ja odottamaan. Siispä istuin ja odotin. Odotushuoneeseen ennen minua tullut nainen tultiinkiin pyytämään melko pian peremmälle. Olin kuvitellut, että toisin vain paperin sairaalaan ja jatkaisin eteenpäin, mutta ilmeisesti se ei niin helppoa ollut. Niinpä istuin ja luin Annaa, Me Naisia ja Kodin Kuvalehteä. Miksi sairaaloiden vastaanotoissa on aina vain naistenlehtiä? Suomen Kuvalehti tosin oli myös, mutta se tulee minulle kotiinkin. Ja Kotilääkäri, mutta kai sekin enemmän naisten suosima lehti on. Mutta olihan se sentään valaisevaa lukea mistä naistenlehdissä kirjoitellaan: Englannin kuninkaallisista, misseistä, malleista, laihduttamisesta, miesten päästelemistä sammakoista - niistä nyt ainakin - ja Kodin Kuvalehdessä tietysti sisustamisesta.

Noin tunnin lueskeltuani naishenkilö (sairaanhoitaja?) tuli kysymään, millä asialla olin. Annoin hänelle lähetteen ja hän lupasi toimittaa sen eteenpäin. Siinä kaikki. Senkö takia piti tunti odottaa? Eikö siinä odotushuoneen kopissa olisi joku voinut olla sitä vastaanottamassa vähän aiemminkin?

Nyt olen sitten taas vähän pihalla, mitä seuraavaksi tapahtuu. Soitetaanko minulle tai kutsutaanko kirjeellä sitten, kun aikaa löytyy? Vai pitääkö minun itse ottaa yhteyttä jonnekin? Olisihan sitä tietysti voinut kysyäkin. Ehkä nyt ensin kuitenkin odottelen, josko jostain suunnasta kuuluisi jotain.

Sperman tallettamisesta ja muista kommenteista

2004-10-26T01:03:00.000+03:00

Olen saanut kommentteja, mikä tietysti on mukavaa. E.K:n mainitsemaa spermatalletusta olen mielessäni jo pohtinutkin. Mielestäni ei ole mitään järkeä kuluttaa energiaa pakastamalla siemeniä mahdollista mielenmuutosta varten. Päätöshän on lopullinen. Kyse ei ole haluamisesta vaan periaatteesta. Parempi vain jos ei tilapäisessä mielenhäiriössä voi vierailla spermapankissa ja laittaa lapsia sikiämään.

Olen ajatellut, että spermatalletusta voisin harkita lähinnä siinä tapauksessa, että minulle ei muuten suostuttaisi sterilisaatiota tekemään. Mutta nythän näyttää siltä, että tämä onnistuu ilman sen kummempia ongelmia. Joten ehkä voin välttyä spermatalletukselta. Tuskin sitä kuitenkaan edes saisi tuulisähköllä toimivaan pakastimeen talteen.

Veloena kertoi aborttikokemuksistaan. En osaa sanoa, kuinka verrannollisia tilanteet ovat. Lääkärikin puhui jonkin verran aborteista, sen unohdin kertoa edellisessä kirjoituksessa. En ihan ymmärtänyt, mitä hän niillä puheilla tarkoitti, mutta todennäköisesti halusi sanoa, että parempi sterilisoida kuin tehdä abortti myöhemmin. Selvästi aborttilähetteiden kirjoittaminen oli hänelle huomattavasti sterilisaatiolähetteiden tekemistä tutumpaa.

Ja sen "lisääntykää ja täyttäkää maa" -kommentin lääkäri sanoi kyllä hyvin humoristisella äänensävyllä. Joten ei sitä liene syytä kauhistella. Mielenterveysongelmilla ei sentään peloteltu, vaikka lääkäri sanoikin mielen voivan muuttua nelikymppisenä.

Sterilisaatioprosessi ei ole viime päivinä edennyt. On ollut turhan paljon muutakin tekemistä. Lähden nyt matkoille ja varailen aikaa urologille sitten palattuani.

Lääkärin juttusilla

2004-10-13T17:11:00.000+03:00

Kävin tänään omalääkärilläni terveyskeskuksessa. Kaikki meni asiallisesti ja sain lähetteen urologille sterilisaatiota varten. Oikeastaan olen aavistuksen pettynyt, sillä olin valmistautunut puolustamaan näkökulmiani tiukemmin. Pidän väittelemisestä ja argumentaatiosta. Mutta ehkä parempi kuitenkin näin.

Enin aika lääkäriltä meni asiaan liittyvien pykälien selvittämiseen. Miehen sterilisaatiota kun ei kuulemma usein haeta, ja silloin kun haetaan, kyseessä on yleensä yli 40-vuotias useamman lapsen isä. Tutkittuaan lääkäriromppunsa sisältöä lääkäri totesi, että ilmeisesti hänen pitää kirjoittaa minulle lääkärintodistus siitä, että olen yli 30-vuotias.

Seuraavaksi piti etsiä oikea lomake. Lääkäri ei ollut varma, käytetäänkö miehille ja naisille samaa lomaketta, mutta koska niitä ei löytynyt kuin yhdenlaisia, käytimme sitä. Edellisiä raskauksia koskevat kysymykset ohitimme ja hän myös päätteli, että tutkimus siitä olenko tällä hetkellä raskaana lienee tarpeeton.

Tietysti hän kyseli, miksi sterilisaatiota haluan. Kerroin perusteluksi näkemykseni väestötilanteesta. "Käsky lisääntyä ja täyttää maa ei sitten ilmeisesti koske sinua?" hän kysyi. Sanoin maan olevan jo täytetty. Hän kysyi olenko avoliitossa tai seurustelenko. Sanoin seurustelevani vakituisesti, mutta asuvani yksin.

Tyttöystäväni ikää lääkäri ei kysynyt. Olimme aiemmin tyttöystäväni kanssa miettineet, josko se voisi koitua esteeksi. Tyttöystäväni kun on vasta 23, ja ties kuinka moni on jo väittänyt "sen vauvakuumeen vielä tulevan". Kyse ei kuitenkaan ole haluamisesta, vaan periaatteesta. Ja jos hän joskus ehdottomasti omatekoisia lapsia alkaisi vaatimaan, niin ei tälle suhteelle olisi jatkomahdollisuuksia riippumatta siitä kykenisinkö minä niitä siittämään vai en.

Olin päättänyt, että valehtelemaan en tyttöystäväni ikää ryhdy, sillä 30-vuotiaana minulla on oikeus sterilisaatioon tyttöystäväni iästä riippumatta. Mutta se ei sitten noussut ongelmaksi. Lomakkeen kohta "syy, miksi puoliso ei ole osallistunut neuvontaan" ohitettiin, koska puolisoa minulla ei ole.

Lääkäri mainitsi, että vain 50 prosenttia sterilisaatioiden peruutuksista onnistuu ja toimenpidettä on siksi pidettävä lopullisena. Hän myös sanoi, että ehkä kadun päätöstä 40-vuotiaana. Näiden kysymysten ja toteamusten tarkoituksena on selvittää, että olen harkinnut asiaa ja haen sitä omasta vapaasta tahdostani, kuten lomakkeessa edellytetään. Potilaan empiminen olisi ilmeisesti voitu tulkita perusteeksi kieltävälle lausunolle.

Lain edellyttämä selvitys muista mahdollisuuksista estää raskaus ohitettiin nopeasti lääkärin toteamuksella, että "muitakin tapoja estää raskaus on olemassa." Hän kysyi myös, mitä ehkäisymenetelmää nykyisin käytän.

Lopuksi lääkäri mittasi verenpaineeni ja kuunteli sydäntäni. Yleiskuntoni todettiin hyväksi ja psyykkinen ja sosiaalinen tilani normaaliksi. En sitten tiedä, millä perusteella jälkimmäiset arvioitiin. Todennäköisesti ei vain ollut mitään syytä olettaa toisin.

Kysyin minne minun pitää saamani lähetteen kanssa mennä. Lääkäri sanoi, että urologille Marian sairaalaan. Tietysti voin mennä yksityisellekin puolelle, jos niin haluan. Suorittajalääkärin pitää vielä yhtyä lähettävän lääkärin lausuntoon, mutta tuskin hänkään voi muuta todeta kuin sen, että olen 30-vuotias.

Steriloidako mies vai nainen?

2004-10-11T16:08:00.000+03:00

Miehen ja naisen sterilisaatiossa on luonnollisestikin joitakin eroja. Se, kumman tai kumpien steriloiminen on kannattavampaa, riippuu tilanteesta.

Yhteiskunnalliselta kannalta naisen sterilisaatio on parempi ratkaisu. Sitä on peruuttamattomampi, eli mahdollisen mielenmuutoksen takia ei sorru tekemään lapsia. Mies voi myös pakastuttaa spermaansa ja jatkaa jälkeläisiä sitä kautta. Miesten sterilisointi ei myöskään ole samanlainen este väestönkasvulle, koska hedelmöityksen voi periaatteessa (ja käytännössäkin) tehdä toinen mies. Syntyvyys on enemmän naisista kuin miehistä kiinni.

Sterilisaatiota harkitsevan parin kannalta miehen steriloiminen voi usein olla kuitenkin parempi vaihtoehto. Ja jos kyseessä on heteropari, joista kumpikaan ei lapsia aio tehdä, niin se on yhteiskunnallisestikin aivan sama, kumpi steriloidaan,

Miehen sterilisaatio on yksinkertaisempi operaatio kuin naisen vastaava, ja se onnistuu poliklinikalla. Mistään kovin suuresta operaatiosta ei naisenkaan steriloinnissa tosin ole kyse, vaikka se sairaalahoitoa vaatiikin.

Miehen sterilointi on myös helpompi perua, joskin siihen ei kannata luottaa. Vain noin puolella hedelmällisyys palautuu leikkauksen jälkeen (prosentti on suurinpiirtein sama naisilla, mutta operaatio on suurempi). Ja mies voi tallettaa spermaansa pankkiin (korkoa se ei kasva), jolloin mahdollisuus saada jälkeläisiä säilyy.

Miehen sterilisaatio on myös varmempi kuin naisen, vaikka ehkäisyn pettäminen on molemmissa hyvin harvinaista. Naisten sterilisaatioista noin 0,4% pettää, miesten vastaavista 0,15% (yli vuoden jälkeen toimenpiteestä enää 0,04%).

Minun ja tyttöystäväni tapauksessa valinta oli helppo: minä olen vanhempi kuin tyttöystäväni ja siksi saan sterilisaation aiemmin. Tyttöystäväni joutuu odottamaan 30 vuoden rikkoutumista vielä useamman vuoden.

Naisten sterilisaatio on Suomessa kuitenkin huomattavasti yleisempää kuin miesten. Perhesuunnittelun kotisivut, joilta olen ottanut luvut tähän kirjoitukseen, sanoo naisten osuudeksi yli 90%. Syynä saattaa olla esimerkiksi se, että siinä missä nainen vaihdevuosien lähestyessä tietää hedelmällisyyden joka tapauksessa olevan katoavaista, miehelle uuden nuoren kumppanin hankkiminen ja sitä kautta lasten tekeminen on periaatteessa mahdollista vielä vanhoillakin päivillä. Miesten sterilisoiminen on kuitenkin nopeasti lisääntymässä. Sehän saattaa kohta olla jopa trendikästä.

Miksi en aio lisääntyä?

2004-10-07T01:20:00.000+03:00

Sterilisaation tarkoituksena on luonnollisestikin estää lisääntyminen. Lisääntymättömyyttä pitää usein selitellä, vaikka lähtökohdan pitäisi olla, että ensisijaisesti pitää perustella jonkin tekemistä kuin tekemättä jättämistä. Lasten tekeminen on kuitenkin normi, ja normista poikkeaminen pitää perustella.

Syyni ovat ekologiset: maailmassa on jo riittävästi lapsia. Liikaakin. Minun geeneissäni ei ole mitään niin erinomaista, että juuri niitä pitäisi jatkaa. Väestöräjähdys on akuutti ongelma, ja sitä se on etenkin korkean kulutuksen teollisuusmaissa. Väestönmäärä sinänsä ei ole ongelma, vaan väestön aiheuttama kulutus. Siksi uusi lapsi teollisuusmaassa on suurempi rasite kuin kehitysmaassa. Yhtä kaikki, molemmissa lapsia (ihmisiä) on liikaa.

En ole lapsivihamielinen. Minulla on kummipoika, jota tapaan säännöllisesti (nyt hieman harvemmin kuin aiemmin, koska hän muutti toiselle paikkakunnalle). Hän on nyt 2,5-vuotias. Periaatteessa en näe mahdottomana ajatuksena sitäkään, että hankkisin oman lapsen. Minulla vain ei ole mitään tarvetta tehdä sellaista itse. Maailma on täynnä kodittomia lapsia. Miksi lisätä kärsimystä, jos voi vähentää sitä? Tämä ei tarkoita, että välttämättä adoptoisin ketään. Maailmaa voi parantaa monella muullakin tavalla kuin lapsia kasvattamalla.

Lapsettomia syytetään usein itsekkäiksi. Uskon kyllä, että lapsen kasvattaminen vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa. Mutta se on itsehankittu rasite, ja useimmat vanhemmat kuuluvat pitävän sitä sen arvoisena. Mutta kumpi onkaan itsekkäämpää: jatkaa työllä ja vaivalla omia geenejään vai pyrkiä turvaamaan sitä, että maailma ylipäänsä säilyisi elinkelpoisena? Elämäänsä voi hankaloittaa monella muullakin tavalla kuin lapsia tekemällä, enkä varmasti ole valitsemassa helpointa tietä.

30 - vihdoinkin täysi-ikäinen

2004-10-05T11:09:00.000+03:00

Täysi-ikäisyys Suomessa saavutetaan asteittain, ja niistä asteista 18-vuotisuus on vain yksi. Sitten pitää odottaa 20-vuotiaaksi saadakseen ostaa väkeviä (vieläkö pitää odottaa myös täyttä opintotukea?) ja muutama vuosi lisää, että kaikki ravintolat päästävät sisään. Yksi rajapyykki täyttyy vasta kolmikymppisenä: silloin voi saada itselleen sterilisaation.

Sterilisaation voi saada (niin mies kuin nainenkin), jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

Hakijalla on yksin tai yhdessä aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta

Raskaus vaarantaisi hakijan hengen tai terveyden

Hakijan mahdollisuudet muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot

On syytä otaksua, että hakijan jälkeläisillä olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika

Hakijan sairaus tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaisi hänen kykyänsä hoitaa lapsia

Hakija on täyttänyt 30 vuotta

Näin siis periaatteessa. Käytännössä olen kuullut, että terveen kolmikymppisen miehen tai naisen sterilisaatio ei olisi niin yksinkertainen juttu. Kaikki lääkärit eivät siihen välttämättä suostu. Tai ehkä niin vain puhutaan. En ole kenenkään sterilisaation läpikäyneen miehen kanssa puhunut. Tämän blogin kirjoitan, jotta asiaa harkitsevat voivat tutustua jonkun steriloinnin läpikäyneen omakohtaisiin kokemuksiin.

Ensimmäinen vaihe meni hyvin: ajanvaraus lääkärin puheille onnistui ongelmitta. Soitin terveyskeskukseen ja sain ajan omalääkärilleni (en tiennytkään, että minulla on sellainen). Aloitetaan siis julkiselta puolelta ja katsotaan, pitääkö turvautua yksityisen sektorin apuun.